Suurimpia esteitä digitalisaatiolle ja tietojärjestelmien hyödyntämiselle ovat yleinen muutosten vastustaminen ja heikko johtaminen. Näin kirjoitti Samuli Pekkola Helsingin Sanomissa 20.8.
Olen osin samaa mieltä, mutta aiemmissa töissäni olen havainnut, että digitalisaatio ei etene vahvankaan johtajan tekemällä päätöksellä tai uuden järjestelmän hankinnalla. Käyttöönoton onnistumisen edellyttää kokemukseni mukaan kahta asiaa:
- organisaatiossa on herännyt halu toimia toisin
- uusi toimintatapa on perusteellisesti suunniteltu ennen järjestelmän hankinta- tai käyttöönottopäätöstä.
Taitava johtaja osaa herätellä työyhteisössä oikeanlaista keskustelua ja johdatella työntekijät huomaamaan uuden järjestelmän ja toimintatavan tarve. Kun työntekijöiden taholla on syntynyt aito innostus, voi miettiä, mikä järjestelmä tuottaisi parhaat hyödyt.
Organisaation johdatteluun ja asioiden valmisteluun kuluu väkisinkin aikaa. Jos tämän työn aikana unohdetaan täysin käyttäjät, he ovat täysin valmistautumattomia muutokseen, kun organisaatio on siihen kypsä.
Lyhyet digikokeilut eivät johda pysyvään teknologian hyödyntämiseen
Nykyhallitus on ohjannut digitalisaation edistämiseen valtaisan summan rahaa, ja julkisen alan hartiat kestävät kehittää palveluja, joista saadaan todelliset hyödyt irti mahdollisesti vasta vuosien päästä.
Julkiset päätös- ja toimintaorganisaatiot ovat usein niin massiivisia ja eri yksiköihin siiloutuneita, että koko organisaation kattavat muutokset ovat mahdottomia. Siiloutuminen johtaa väkisin pieniin kokeiluihin, jotka tahtovat kuolla hankkeen päätyttyä, jos toimintaprosessia ei ole suunniteltu ja työntekijöitä otettu mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Mukaan ottaminen ei tarkoita suunnittelua oman työn ohella, vaan aitoa resurssointia, jossa nämä henkilöt pystyvät myös jalkauttamaan suunnitelmia!
Pareto-parannus kotipalveluihin teknologian keinoin
Minulla on visio, että pystymme rakentamaan teknologiaan pohjautuvia palveluja siten, että ne hyödyttävät asiakasta aidosti.
Pienessä organisaatiossa on mahdollista sitouttaa jokainen uusien tapojen oppimiseen ja vanhoista käytännöistä luopumiseen. Pystymme myös olemaan asiakkaan rinnalla hänen tutustuessa digi- ja etäpalveluihin sekä niiden vaatimiin laitteisiin ja yhteyksiin. Käytämme niitä yhdessä. Uskonkin, että yhdessä käyttäjien kanssa löydämme tavan kohdentaa tekemistä siihen kohtaan ihmisen arkea, josta hän eniten hyötyy. Esimerkkinä tästä voi mainita etäkäynnit, joiden ansiosta asiakas ei maksa matka-ajasta vaan vain saamastaan palvelusta.
Etäpalveluista saavutettu hyöty on erityisen suuri haja-asutusalueilla. Teknologia mahdollistaa samalla rahalla enemmän palvelua ja vaikuttavuutta kotihoidon asiakkaille – kunhan onnistumme yhdessä kehittämään vaikuttavan toimintamallin.
Taloustieteen termein teknogian hyödyntäminen kasvattaa Pareto-tehokkuutta: pystymme parantamaan asiakkaidemme asemaa huonontamatta kuitenkaan kenenkään toisen asemaa.
Kuva: Diginaatiivien luokka. Hämeenlinnan uuden Nummen yhtenäiskoulun ensimmäisen luokan tila odottamassa koululaisia vastaamaan kansallisen tutkimuksen kysymyksiin.
Kehitetään yhdessä ”mummoa” puhuvia kotipalveluja!
Yksityisen sektorin etäpalveluille ei tähän saakka ole ollut kysyntää kannattavasti, ja sen vuoksi niitä ei juurikaan ole ollut tarjolla.
Tehdään me Hämeessä se, mitä muualla ei ole onnistuttu kestävästi tekemään! Ota yhteyttä Kodin tukitiimiin ja kerro toiveistasi ja ideoistasi digitaalisten kotipalveluiden suhteen, oletpa sitten palvelun tuottaja, asiakas tai lähiomainen.
Sinun roolisi on kertoa ongelmista ja tarpeista. Minun tehtäväni on muotoilla prosessi, etsiä kustannuksiltaan järkevä teknologiaratkaisu ja löytää yhteistyökumppanit. Yhdessä saamme aikaan palveluita, jotka – Tarja Filatovin sanoin – puhuvat ”mummoa”. Ne palvelut hyödyttävät meitä kaikkia.